Muutto nimittäin. Oma osuuteni meni muutosta kivuttomasti, kiitos ison peräkärryn ja järkevästi muuttolaatikoihin pakattujen tavaroiden, mutta poikakaverini muutto oli from Hell. Pikku nyssäköitä ja hankalan muotoisia huonekaluja, joita kuskattiin henkilöautolla uuteen asuntoon. Onneksi auto oli kohtu tilava ja uusi asunto alle kilsan päässä, mutta silti...
Vaikka muutto tietääkin etäsuhdetta, niin paluu mieluisammalle paikkakunnalla korvaa kyllä sitä aika paljon. Asuminen paikkakunnalla, josta ei pidä yhtään on rankempaan kuin olisi voinut uskoa.
Muuton jälkeen tuli taas pitkästä aikaa käytyä vanhalla tutulla tallilla. Onhan se vaan mukavaa.
Trexania on nyt syöty 2 kuukautta, ja oman laiskuuden takia tuli pidettyä taukoa Celebran kanssa, ja nyt täytyy sanoa, ettei Trexanilla ei ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin, että tukasta on lähtenyt puolet pois:(
Saa nähä pitääkö leikkauttaa jokin lyhyt malli, pitkät hiukset ovat ohuena niin rumat.
Nyt pitäisi vaan tällä viikolla vielä tehdä loput järjestelyt, ja ensi viikolla gradun kimppuun...
Heips!
VastaaPoistaTäällä -84 syntynyt "tyttönen", joka sain oman diagnoosinsa tammikuun 27pvä, elettyään helvetillisten kipujen kanssa viimeiset 10 vuotta.
Mä kyyneleet silmissä luen tätä sun blogia, mulla ei ole ollut ketään kuka ymmärtäis, ketään kuka tajuais tätä helvettiä. Kun tää ei ole "VAIN" reuma. Tää on paljon enemmän.
Mä aloitin kanssakin blogin, mutta sitten se jäi. Vois kaivaa sen esiin. Nyt päivittelen vain tuota leivontablogia.
Marika
Onneksi sait lopulta kuitenkin diagnoosin ja toivottavasti sen mukana kunnollista hoitoa ja kivun lievitystä! Ehkä se myös vähän saa ihmisten silmiä avautumaan ja ymmärtämään, ettei ole turhasta valittaja ja kivut ovat todellisia.
VastaaPoistaKymmenen vuotta ilman diagnoosia ja sen kunnollista lääkitystä on kyllä niin rankka, ettei kenenkään pitäisi sitä vähätellä:(
Toivon todella, että diagnoosin myötä saat helpotusta ja tukea elämään oikeasti vakavan sairauden kanssa. Blogi on kyllä oiva tapa jakaa tuntoja ja saada kirjattua ajatuksia pois päästä pyörimästä. Itselläni heti diagnoosin saatuani heräsi ajatus blogista, mutta saamattomuuttani en jaksanut laittaa blogia heti pystyyn.
Itsekin olen innokas leipoja ja toisessa blogissani (toista blogiani vaan lukee tuttuni, ja haluan kirjoittaa tätä (melko)anonyymisti, joten en valitettavasti voi linkittää sitä tänne) olen tekeleitäni esitellyt. Juuri tuli viikonloppuna tehtyä voileipäkakkua, hyydekakkua ja porkkanapiirakkaa:)