Miten menee? Hyvin menee

Viimeinen päivitys on näköjään syyskuun lopulta... Syksy täyttyi kaikella muulla, joten aikaa ei juuri ole blogin päivittämiselle ole ollut... Reumakin on ollut tähän asti melko hyvänä, mutta nyt tammikuulla aamusärky on taas tehnyt paluuta...

Mutta mitäs kaikkea tässä on ehtinyt välillä tapahtua

... olen käynyt muutamilla tuskaisille treffeillä suomi24:sta löydettyjen miesten kanssa
... kaikista periaatteistani huolimatta dumppasin yhden treffikaverin tekstiviestillä...

... tutustuin lokakuun alussa poikaystävääni kaverini miehen syntymäpäiväjuhlilla... uskomatonta, että emme olleet sitä aikaisemmin tavanneet, vaikka kaverini on joskus tästä miehestä minulle joskus jotain jutellut
... olemme asuneet yhdessä melkein toisesta viikosta asti
... olemme suunnitelleet asuntomme remontin, jossa kaikki laitetaan uusiksi
... tällä hetkellä asumme pikkuisessa yksiössä remonttia paossa..

... en ole kirjoittanut graduani sivuakaan
... sain suoritetettua kaksi roikkumaan jäänyttä kurssia, toinen ekalta ja toinen toiselta vuodelta... Toisesta tuli vielä toiseksi paras arvosanakin...
... suoritin kolmen kuukauden työharjoittelun
... en ole vielä tehnyt siitä raporttia....

... vietin marraskuussa ehkä elämäni tuskaisimman viikon hirveiden mahakipujen kanssa, joiden takia jouduin raahautumaan päivystykseen ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen...
... syitä kivuille ei löytynyt
... loppuivat yhtä mystisesti kuin alkoivatkin

... olen aivan innostunut taas ratsastuksesta
... ratsastan tunneilla aivan huipulla hepalla
... olen edistynyt huomattavasti viimeisen kuukauden aikana
... hyppäsin esteitä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen

Vielä hengissä

Kuten ehkä blogin hiljaiselosta on huomannut, reuma on tällä hetkellä aika taka-alalla ja ei juuri vaivaa.
Tähän sain vahvistusta eilen reumatologilla käydessäni; tulehdusarvot ovat normaalin rajoissa ja muutkin parempaan suuntaan menossa. Myös ne pelkäämäni maksa-arvot olivat kohdillaan, jotenkin muutto takaisin vanhalle paikkakunnalleni ja sinkkuuntuminen on lisännyt huomattavasti baarissa ja ulkona käymistä, ja sitä myöten alkoholin käyttöä...

Tosin hb on nykyään jatkuvasti liian alhainen (112-113), joten sitä varten pitää käydä ottamassa vielä yksi verikoe, josta katsotaan raudan määrää veressä. Aiemmin minulla on hb:ni ollut yli 140, joten aika alas on tultu...

Eli Trexan näyttää tepsivän, ja koska siitä ei aiheudu minulle mitään sivuvaikutuksia, sen käyttöä foolihapon kera jatketaan. Seuraava kontrollikäynti on tammikuussa 2011, jolloin katsotaan biologisten lääkkeiden tarve, jos reuma on tässä välillä pahentunut.

Kesä meni hevostellessa, 5 viikonloppua meni esteratsastuksen GP-sarjan osakilpailuja kiertäessä, ja pääsinpä ensimmäistä kertaa ajokortin ajamisen jälkeen myös kuorma-auton rattiin:) Alkusyksy on mennyt työharjoittelupaikassa aloitellessa , ja treffeillä käydessä:D

Aamuista vääntelyä...

En tiedä mistä johtuu, mutta aamuinen paineen tunne selässä on pahempi kuin koskaan, ja siirtynyt enemmän myös yläselän alueelle... Lisäksi vasemman lavan alla on jokin kipupiste, joka tulee öisin ihan helvetin kipeäksi... Nuku siinä sitten...

Itselläni on nyt siis takana kolme viikonloppua hevosia ja kisoja, ja sitä myöten myös hevosautomajoitusta:) Onneksi sentään patja sängyssäni on suht koht kunnollinen, niin selkä ei aivan huuda armoa... Ja aikaiset aamuherätykset hieman pelastavat pahimmilta kärvistelyiltä, ne kun tulevat yleensä seitsemän jälkeen, ja sillon on yleensä pitänyt olla jo ruokkimassa hevosia:) Muuten onneksi reuma ei ole piinannut, eikä haitannut välistä hyvinkin fyysistä työntekoa.

Vielä on jäljellä kaksi kisaviikonloppua, joka tarkoittaa sitä, että vielä ensi viikollakin blogihiljaisuus jatkuu...

Reissuun

Tänään on putsattu, puunattu ja pakattu. Huomenna lähtee kaksi ihmistä, kaksi koiraa ja kolme hevosta kohti etelää ja viikonlopun kisoja.

Blogin pitäjä on siis taas palannut vanhoihin kuvioihin kisahoitajaksi.

Kuulumisia

Kaupunginsairaalalta soiteltiin maanantaina labrojen tuloksia, senkka vähän tippunut, hemoglobiini liian matala, muut arvot normaaleja ja ihanteellisia. Olo on ihan jees, niin kauan kuin syön Celebraa. Heti kun sen lopettaa, tulee kaikennäköistä kolotusta ja jomotusta. Trexanilla nyt kuitenkin vielä jatketaan.

Blogin pitäjä on taas löytänyt vanhan harrastuksensa uudelleen, ja se nyt yllättäen ei jäänyt ihan puuhastelun tasolle. Et vähän voi olla hiljaista blogin puolella.

Nimim. parin viikon päästä kolmen hepan kans neljäksi päiväksi kisareissulle....

Lääkäristä

Trexanilla tosiaan vielä jatketaan, kahdella tabletilla mennään. Ennen juhannusta otetaan taas sitten verikokeita (en muuten menee enää lähimpään tk:hon) ja sitten reuma-yksiköstä soitellaan.

Trexan ei ole vielä vaikuttanut veriarvoihin hyvässä, eikä myöskään pahassa. 

Toivon todellakin, että tuo suurempi annos alkaisi vaikuttaa, sillä en ole hirveän innostunut noista biologisista niiden hinnan sekä rajoittavuuden suhteen. Kun tällä hetkellä reuma ei estäisi minua lähtemästä esim. kuukauden reilireissulle, mutta koko ajan kylmässä säilytettävät lääkkeet kyllä.

Lääkäriin

Huomenna sitten olis lääkärikäynti edessä. Saa nähdä minkä lääkkeen kanssa tulen sieltä.

Luin muuten jostain, että reumaa sairastavilla on kaksinkertainen mahdollisuus sairastua eräisiin syöpiin. Hiphei.

Vähä myöhässä...

2 kertaa Trexan 10 mg menee tänään. Sain viimein ajan reumalääkärillekkin kesäkuun alkuun. Tietoni olivat löytyneet, ja sairaanhoitajan jopa muisti tapaukseni. Ainakin näin vaikuttaa uusikin paikka ihan hyvältä.

Valitettavasti seuraavaksi kokeilussa ovat biologiset lääkkeet, joista en ole kovin innostunut...
Tuntuvat lääkkeiltä, jotka tod.näk. rajoittavat enemmän elämää kuin itse sairaus...

Puhumattakaan niiiden hinnasta. Sillä rahalla hitto vie ostaisi jonkun kunnollisen merkkilaukun.. Puhumattakaan siitä jos aloitan lääkkeet tämän vuoden puolella, maksan sen 700 euroa, ja sitten taas se 700 euroa uudestaan tammikuussa. Ja onhan siinä se pikku juttu vielä, että tilillä on rahaa ehkä 50 euroa...

Olenko olemassa?

En ainakaan kaupunginsairaalan reumatoimiston ajanvarausohjelman mukaan. Great. Ei olisikaan tarvinnut varata aikaa ennen kesälomia.

Koitin siis saada sovittua lääkärille aikaa, sillä tuo Trexan ei ainakaan parin kuukauden jälkeen ole auttanut yhtään (mm. tulehdusarvot korkeammat kuin ennen aloitusta, eikä olokaan loppujen lopuksi hääppöisempi ole). Vissiin myös aika turha mennä ottamaan niitä turvakokeita, kun ei tietoja löydy (olen siis kylä tehnyt muuttoiomoitusken ajoissa, joten vika on jossain järjestelmässä...)... Maanantaina sitten uutta yritystä, jos tietojärjestelmä olisi päivittänyt tietoni koneelle.

Onneksi sentään Celebra toimii.

Ohi on

Muutto nimittäin. Oma osuuteni meni muutosta kivuttomasti, kiitos ison peräkärryn ja järkevästi muuttolaatikoihin pakattujen tavaroiden, mutta poikakaverini muutto oli from Hell. Pikku nyssäköitä ja hankalan muotoisia huonekaluja, joita kuskattiin henkilöautolla uuteen asuntoon. Onneksi auto oli kohtu tilava ja uusi asunto alle kilsan päässä, mutta silti...

Vaikka muutto tietääkin etäsuhdetta, niin paluu mieluisammalle paikkakunnalla korvaa kyllä sitä aika paljon. Asuminen paikkakunnalla, josta ei pidä yhtään on rankempaan kuin olisi voinut uskoa.

Muuton jälkeen tuli taas pitkästä aikaa käytyä vanhalla tutulla tallilla. Onhan se vaan mukavaa.

Trexania on nyt syöty 2 kuukautta, ja oman laiskuuden takia tuli pidettyä taukoa Celebran kanssa, ja nyt täytyy sanoa, ettei Trexanilla ei ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin, että tukasta on lähtenyt puolet pois:(
Saa nähä pitääkö leikkauttaa jokin lyhyt malli, pitkät hiukset ovat ohuena niin rumat.

Nyt pitäisi vaan tällä viikolla vielä tehdä loput järjestelyt, ja ensi viikolla gradun kimppuun...

6.viikko Trexania

Viime lauantaina (17.4.) meni sitten jo kuudes Trexan-annos. Alkuviikosta käsiin ilmaantui aivan ihme ihottumaa,  mahtaakohan johtua lääkekuurista.

(Jos joku nyt ihmettelee näitä postauksia, teen ne lähinnä itseäni varten, jotta pysyn kärryillä missä mennään.)

1½

Reissusta on palattu hengissä, ja matkalaukkukin tuli yhtä aikaa perille molempiin suuntiin. Kyllä se vaan niin on, että pieni irtiotto piristää kummasti, varsinkin kun olen viimeiset viisi vuotta asunut itselleni ei-niin-mieluisassa opiskelukaupungissani. Tosin siihenkin tulee tämän kuun lopussa muutos, kun muuttokuorma lähtee synnyinkaupunkiani kohti.

Vaikka sr-reuma ei ihan kauheasti elämääni sinällään vaikuta, huomaa, että kyllä se erilaisia pikkujuttuja aiheuttaa, joita ei ennen ollut. Nytkin jouduin arpomaan, mihin siirrän kirjat; joko vanhempieni luoksi pieneen (rehellisesti sanottuna persaukiseen) ympäristökuntaan vai mummolleni isoon kaupunkiin, jossa on yliopistosairaala. Yllättäen kunnan tk:n hoidon taso(ttomuuden) tuntien päädyin siirtämään kirjat mummolleni. Varsinkin kun kaupungin asukkaat saavat käydä erillisellä reumavastaanotolla, eivätkä joudu menemään aina sisätautien osastolle. Eipä ole ennen tältä kantilta tullut asioita muuttoa suunnitellessa mietittyä. 

En siis ole ottamassa omaa asuntoa, koska työhakemuksia on vetämässä ympäri Suomea, joten asunnon vuokraamisessa ei olisi paljon järkeä. 

Otsikkoon viitaten; tänään nostin Trexanin annoksen puoleentoista tablettiin. Nyt jännityksellä odotan, aiheuttaako suurempi annos jotain haittavaikutuksia. Ensi viikolla sitten taas vähän pisteltäväksi.

Nappia naamaan

Tällä viikolla oli sitten jo neljäs annos Trexania, ja tähän mennessä mitään pelättyjä sivuvaikutuksia ei ole tullut.
Veriarvot ovat kunnossa (senkkaa ja crp:tä lukuunottamatta), joten ensi viikolla nostetaan annos 1½ tablettiin.

Sitä ennen onkin mukavaa tiedossa, sillä tiistaina klo 6.00 lähtee kone kohti Berliiniä, luonnollisesti pitää toki Helsinki-Vantaan kautta kiertää, mihinpä täältä suoralla lennolla pääsisi. Aion olla uhkarohkea ja laittaa laukun ruumaan, ei jaksa tunkea kaikkea kosmetiikkaa siihen saakelin pikkupussiin. Laukku on onneksi niin tyhjä, ettei suurta kriisiä pääse tapahtumaan, tarkoitus kun on shoppailla ihan antaumuksella Odotan jo innolla pääsyä vaihto-aikana tutuksi tulleisiin vaateliikkeisiin.

Lisäksi on tarkoitus käydä parissa taidemuseossa ja muutamissa kohteissa, jotka edellisellä kerralla vuonna 2004 jäivät käymättä. Ainakin Reichstag ja Dom. Ja TV-torni.

Huom. Alla loistava sarjakuva, joka kuvaa rakasta harrastustani erittäin hyvin.

Tuttu tunne

Lähde: http://www.hs.fi/wulffmorgenthaler

Ei mitään lisättävää.

Punanenä

Otsikko ei valitettavasti viittaa opiskelijaelämän aiheuttamaan nenän punoitukseen, vaan tällä kertaa syynä on pitkäkestoisin ja hirvein flunssa ikinä.

Ensimmäiset oireet alkoivat jo kaksi viikkoa sitten, ja tämän viikon alussa sain seurakseni hirvittävän kurkkukivun. En ole vielä ikinä herännyt niin monesti yön aikana kurkkukivun takia. Onneksi eilen alkoi suunta parempaan, mutta valitettavasti nenässä murtui jokin pato, ja on tullut niistettyä sitten oikein urakalla. Toivottavasti tämä flunssa menee nyt ohi, sillä jumppiin tai salille en ole päässyt kahteen viikkoon, ja ensi viikolla lähdenkin ensin vanhempieni luokse ja pääsiäisen jälkeen matkustan muutamaksi päiväksi saksanmaalle. Että kannattaa maksaa joka kuukausi sälijäsenyyttä;)

Selkä on kuitenkin ollut parempi, aamuista särkyä ei ole ollut ollenkaan eikä muitakaan kolotuksia. Ehkäpä se Trexan alkaa tepsiä? Verikokeissakin kävin, mutta unohdin tänään soittaa tuloksia:(

Alkuviikosta oli graduryhmämme väliraporttiesitykset ja valitettavasti oma työni oli sieltä lyhimmästä päästä. Yksi porukastamme on ehtinyt jo tehdä gradunsa valmiiksi...
Olen tainnut vaan antaa proffallemme itsestäni jotenkin tyhmän kuvan, kun hän pariin kertaa esitti enemmän ja vähemmän suorasti epäilynsä siitä, saanko työni tehtyä...
No nyt on sitten ainakin pakko urakoida, että voin näyttää proffalle, mista kana pissii...

Rakas päiväkirja,

Nyt on sitten Trexania takana kaksi viikkoa, ja tällä viikolla pitäisi jaksaa raahautua verikokeisiin. Ainakaan vielä lääkkeestä ei ole tullut pelättyä pahoinvointia ja huonoa oloa. Toivottavasti pysyy poissa myös annoksen nostojen jälkeen. Toivoa sopii.

Valitettevasti ole saanut kaverikseni järkyttävän kurkkukivun, joka ei tahdo lähteä millään pois.

Tänään alkoi gradun väliraportti-istunnot. Onneksi ei vielä tänään tarvinnut itse esittää tai opponoida, mutta huomenna sekin on valitettavasti edessa. Oma graduni kun ei ole ihan täysin vielä sen mittainen kun tässä vaiheessa pitäisi olla, niin sanomista taitaa tulla:) Varsinkin kun muut ryhmäläiset ovat näköjään ahkeroineet reippaasti, niin näyttääkin se oma työ vielä lyhyemmältä.

Mistä kaikki alkoi

Syksyllä 2004 alkoi pakaran seudulla tuntua todella kovaa ja polttavaa kipua. Aivan kuin olisi ollut kuuma pingispallo pakaran sisällä. Muita oireita ei ollut. Napsin välistä Buranaa ja välistä kärsin.

Syksyllä 2005 aloitin yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla. Kivut olivat mukana, mutta perinteiseen tapaan sinnittelin menemättä lääkäriin. Tässä vaiheessa sain vähättelevää suhtautumista muun muassa vanhemmiltani kivuistani (niin, muistetaan kyllä);).

Joskus vuonna 2007 päätin, että ei tämä itsekseen parane, ja otin YTHS:ään yhteyttä. Ramppasin lääkärillä ja milloin kipujeni syyt olivat ylipaino tai liikkumattomuus. Niin, kivut kyllä alkoivat ennen lihomista, eivätkä hävinneet laihtumisen myötä. Alaselästä otettiin röntgen-kuva, jossa ei näkynyt mitään. Sain lähetteen fysioterapiaan, ja kipujeni syyksi paikallistettiin kireät takareidet ja ohjeeksi venyttelyä.

Kevään 2008 olin vaihdossa Keski-Euroopassa. Samat oireet jatkuivat.

Vuoden 2009 keväällä tuli uusi oire: alaselkä kivut aamuyöstä. Onneksi YTHS:lle oli tullut uusi lääkäri, joka vihdoin uskoi, ettei kyse ole mistään lihaskireydestä ja ottatti verikokeet. Yllättäen tulehdusarvot olivat koholla.Oireiden ja labrojen perusteella laittoi lähetteen alueemme keskussairaalaan.

Pääsiäisen 2009 kärvistelin aivan järkyttävän kipeän olkapäätulehduksen kanssa, joka veti myös koko selän lihakset aivan jumiin.

Toukokuussa 2009 kävin MRI-kuvauksessa. Sen jälkeen olikin aika sisätautien poliklinikalle, jossa selvisi, että SI-nivelissä oli selviä jälkiä tulehduksesta. Aloitin Salazopyrin syönnin. Kuukauden verran söin, ja kuukauden verran oli "darraisessa" olotilassa. Sitten tuli ihottumaa, ja jätin lääkkeen sikseen.

Lokukuussa 2009 sain vihdoin lääkäriajan, ja sain lääkityksekseni Celebran. Sitä söin helmikuuhun 2010, jolloin todettiin, ettei pelkkä Celebra riitä. Aloitin kaksi viikkoa sitten Trexanin ja foolihappolisän, ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia.

Tästä se lähtee

Sain selkärankareumadiagnoosin keväällä 2009 muutaman sairastamisvuoden jälkeen. Kuten nykyään on tapana, hyökkäsin heti googlettelemaan tietoa ja blogeja sairaudesta. Tietoa kyllä löytyi, mutta blogeja vähemmän. Ei itse asiassa juuri yhtään. Tämän blogin tarkoitus on täyttää tätä aukkoa. 

Toivottavasti blogiin eksyy kävijöitä ja vielä sellaisia, jotka uskaltavat jättää jälkensä:)