Punanenä

Otsikko ei valitettavasti viittaa opiskelijaelämän aiheuttamaan nenän punoitukseen, vaan tällä kertaa syynä on pitkäkestoisin ja hirvein flunssa ikinä.

Ensimmäiset oireet alkoivat jo kaksi viikkoa sitten, ja tämän viikon alussa sain seurakseni hirvittävän kurkkukivun. En ole vielä ikinä herännyt niin monesti yön aikana kurkkukivun takia. Onneksi eilen alkoi suunta parempaan, mutta valitettavasti nenässä murtui jokin pato, ja on tullut niistettyä sitten oikein urakalla. Toivottavasti tämä flunssa menee nyt ohi, sillä jumppiin tai salille en ole päässyt kahteen viikkoon, ja ensi viikolla lähdenkin ensin vanhempieni luokse ja pääsiäisen jälkeen matkustan muutamaksi päiväksi saksanmaalle. Että kannattaa maksaa joka kuukausi sälijäsenyyttä;)

Selkä on kuitenkin ollut parempi, aamuista särkyä ei ole ollut ollenkaan eikä muitakaan kolotuksia. Ehkäpä se Trexan alkaa tepsiä? Verikokeissakin kävin, mutta unohdin tänään soittaa tuloksia:(

Alkuviikosta oli graduryhmämme väliraporttiesitykset ja valitettavasti oma työni oli sieltä lyhimmästä päästä. Yksi porukastamme on ehtinyt jo tehdä gradunsa valmiiksi...
Olen tainnut vaan antaa proffallemme itsestäni jotenkin tyhmän kuvan, kun hän pariin kertaa esitti enemmän ja vähemmän suorasti epäilynsä siitä, saanko työni tehtyä...
No nyt on sitten ainakin pakko urakoida, että voin näyttää proffalle, mista kana pissii...

Rakas päiväkirja,

Nyt on sitten Trexania takana kaksi viikkoa, ja tällä viikolla pitäisi jaksaa raahautua verikokeisiin. Ainakaan vielä lääkkeestä ei ole tullut pelättyä pahoinvointia ja huonoa oloa. Toivottavasti pysyy poissa myös annoksen nostojen jälkeen. Toivoa sopii.

Valitettevasti ole saanut kaverikseni järkyttävän kurkkukivun, joka ei tahdo lähteä millään pois.

Tänään alkoi gradun väliraportti-istunnot. Onneksi ei vielä tänään tarvinnut itse esittää tai opponoida, mutta huomenna sekin on valitettavasti edessa. Oma graduni kun ei ole ihan täysin vielä sen mittainen kun tässä vaiheessa pitäisi olla, niin sanomista taitaa tulla:) Varsinkin kun muut ryhmäläiset ovat näköjään ahkeroineet reippaasti, niin näyttääkin se oma työ vielä lyhyemmältä.

Mistä kaikki alkoi

Syksyllä 2004 alkoi pakaran seudulla tuntua todella kovaa ja polttavaa kipua. Aivan kuin olisi ollut kuuma pingispallo pakaran sisällä. Muita oireita ei ollut. Napsin välistä Buranaa ja välistä kärsin.

Syksyllä 2005 aloitin yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla. Kivut olivat mukana, mutta perinteiseen tapaan sinnittelin menemättä lääkäriin. Tässä vaiheessa sain vähättelevää suhtautumista muun muassa vanhemmiltani kivuistani (niin, muistetaan kyllä);).

Joskus vuonna 2007 päätin, että ei tämä itsekseen parane, ja otin YTHS:ään yhteyttä. Ramppasin lääkärillä ja milloin kipujeni syyt olivat ylipaino tai liikkumattomuus. Niin, kivut kyllä alkoivat ennen lihomista, eivätkä hävinneet laihtumisen myötä. Alaselästä otettiin röntgen-kuva, jossa ei näkynyt mitään. Sain lähetteen fysioterapiaan, ja kipujeni syyksi paikallistettiin kireät takareidet ja ohjeeksi venyttelyä.

Kevään 2008 olin vaihdossa Keski-Euroopassa. Samat oireet jatkuivat.

Vuoden 2009 keväällä tuli uusi oire: alaselkä kivut aamuyöstä. Onneksi YTHS:lle oli tullut uusi lääkäri, joka vihdoin uskoi, ettei kyse ole mistään lihaskireydestä ja ottatti verikokeet. Yllättäen tulehdusarvot olivat koholla.Oireiden ja labrojen perusteella laittoi lähetteen alueemme keskussairaalaan.

Pääsiäisen 2009 kärvistelin aivan järkyttävän kipeän olkapäätulehduksen kanssa, joka veti myös koko selän lihakset aivan jumiin.

Toukokuussa 2009 kävin MRI-kuvauksessa. Sen jälkeen olikin aika sisätautien poliklinikalle, jossa selvisi, että SI-nivelissä oli selviä jälkiä tulehduksesta. Aloitin Salazopyrin syönnin. Kuukauden verran söin, ja kuukauden verran oli "darraisessa" olotilassa. Sitten tuli ihottumaa, ja jätin lääkkeen sikseen.

Lokukuussa 2009 sain vihdoin lääkäriajan, ja sain lääkityksekseni Celebran. Sitä söin helmikuuhun 2010, jolloin todettiin, ettei pelkkä Celebra riitä. Aloitin kaksi viikkoa sitten Trexanin ja foolihappolisän, ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia.

Tästä se lähtee

Sain selkärankareumadiagnoosin keväällä 2009 muutaman sairastamisvuoden jälkeen. Kuten nykyään on tapana, hyökkäsin heti googlettelemaan tietoa ja blogeja sairaudesta. Tietoa kyllä löytyi, mutta blogeja vähemmän. Ei itse asiassa juuri yhtään. Tämän blogin tarkoitus on täyttää tätä aukkoa. 

Toivottavasti blogiin eksyy kävijöitä ja vielä sellaisia, jotka uskaltavat jättää jälkensä:)