1½

Reissusta on palattu hengissä, ja matkalaukkukin tuli yhtä aikaa perille molempiin suuntiin. Kyllä se vaan niin on, että pieni irtiotto piristää kummasti, varsinkin kun olen viimeiset viisi vuotta asunut itselleni ei-niin-mieluisassa opiskelukaupungissani. Tosin siihenkin tulee tämän kuun lopussa muutos, kun muuttokuorma lähtee synnyinkaupunkiani kohti.

Vaikka sr-reuma ei ihan kauheasti elämääni sinällään vaikuta, huomaa, että kyllä se erilaisia pikkujuttuja aiheuttaa, joita ei ennen ollut. Nytkin jouduin arpomaan, mihin siirrän kirjat; joko vanhempieni luoksi pieneen (rehellisesti sanottuna persaukiseen) ympäristökuntaan vai mummolleni isoon kaupunkiin, jossa on yliopistosairaala. Yllättäen kunnan tk:n hoidon taso(ttomuuden) tuntien päädyin siirtämään kirjat mummolleni. Varsinkin kun kaupungin asukkaat saavat käydä erillisellä reumavastaanotolla, eivätkä joudu menemään aina sisätautien osastolle. Eipä ole ennen tältä kantilta tullut asioita muuttoa suunnitellessa mietittyä. 

En siis ole ottamassa omaa asuntoa, koska työhakemuksia on vetämässä ympäri Suomea, joten asunnon vuokraamisessa ei olisi paljon järkeä. 

Otsikkoon viitaten; tänään nostin Trexanin annoksen puoleentoista tablettiin. Nyt jännityksellä odotan, aiheuttaako suurempi annos jotain haittavaikutuksia. Ensi viikolla sitten taas vähän pisteltäväksi.