Syksyllä 2004 alkoi pakaran seudulla tuntua todella kovaa ja polttavaa kipua. Aivan kuin olisi ollut kuuma pingispallo pakaran sisällä. Muita oireita ei ollut. Napsin välistä Buranaa ja välistä kärsin.
Syksyllä 2005 aloitin yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla. Kivut olivat mukana, mutta perinteiseen tapaan sinnittelin menemättä lääkäriin. Tässä vaiheessa sain vähättelevää suhtautumista muun muassa vanhemmiltani kivuistani (niin, muistetaan kyllä);).
Joskus vuonna 2007 päätin, että ei tämä itsekseen parane, ja otin YTHS:ään yhteyttä. Ramppasin lääkärillä ja milloin kipujeni syyt olivat ylipaino tai liikkumattomuus. Niin, kivut kyllä alkoivat ennen lihomista, eivätkä hävinneet laihtumisen myötä. Alaselästä otettiin röntgen-kuva, jossa ei näkynyt mitään. Sain lähetteen fysioterapiaan, ja kipujeni syyksi paikallistettiin kireät takareidet ja ohjeeksi venyttelyä.
Kevään 2008 olin vaihdossa Keski-Euroopassa. Samat oireet jatkuivat.
Vuoden 2009 keväällä tuli uusi oire: alaselkä kivut aamuyöstä. Onneksi YTHS:lle oli tullut uusi lääkäri, joka vihdoin uskoi, ettei kyse ole mistään lihaskireydestä ja ottatti verikokeet. Yllättäen tulehdusarvot olivat koholla.Oireiden ja labrojen perusteella laittoi lähetteen alueemme keskussairaalaan.
Pääsiäisen 2009 kärvistelin aivan järkyttävän kipeän olkapäätulehduksen kanssa, joka veti myös koko selän lihakset aivan jumiin.
Toukokuussa 2009 kävin MRI-kuvauksessa. Sen jälkeen olikin aika sisätautien poliklinikalle, jossa selvisi, että SI-nivelissä oli selviä jälkiä tulehduksesta. Aloitin Salazopyrin syönnin. Kuukauden verran söin, ja kuukauden verran oli "darraisessa" olotilassa. Sitten tuli ihottumaa, ja jätin lääkkeen sikseen.
Lokukuussa 2009 sain vihdoin lääkäriajan, ja sain lääkityksekseni Celebran. Sitä söin helmikuuhun 2010, jolloin todettiin, ettei pelkkä Celebra riitä. Aloitin kaksi viikkoa sitten Trexanin ja foolihappolisän, ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti